Aiemmassa tekstissä avattiin yleisemmällä tasolla olkapään kiertäjäkalvosimen oireyhtymää. Syvennytään tällä kertaa tarkemmin jänne- sekä lihasalueen ongelmiin olkapäässä. 

Jännealueen vaivoissa puhutaan usein tendinopatiasta, jolla tarkoitetaan yleisellä tasolla jännekipua. Joskus tendinopatiasta puhutaan myös ylirasituksesta johtuvasta jänteen kiputilasta. Tendinopatia ei siis ole tulehdus. Tulehduksellisista jänneongelmista käytetään termejä tendiniitti ja tendinoosi. Termejä on siis useita ja niitä saatetaan käyttää ajoittain hieman sekavasti.

Lihasten vaivoissa yleisin käytetty termi lienee kiertäjäkalvosimen repeämä. Tällöin puhutaan lihaksessa olevas tarepeämästä, joka voi olla missä tahansa neljästä kiertäjäkalvosimen lihaksesta. On mahdollista, että lihaksessa on osittainen ja minimaalinen repeämä, jonka oireet ovat hyvin maltilliset. Toisaalta repeämä voi käsittää koko lihaksen poikkipinta-alan, jolloin toimintakyvyn haittakin on selkeästi suurempi. Usein isommissa repeämissä esimerkiksi käden nostaminen tiettyyn suuntaan on lähes mahdotonta.

Lihas- ja jännekipuja ei ole kovin yksinkertaista erottaa toisistaan ja usein ne voivatkin esiintyä yhtä aikaa. Jos pitäisi jollain tapaa erotella vammamekanismia, lihakseen tullut vamma saattaa yleisimmin syntyä nopeamman ja varomattoman liikkeen seurauksena, kun taasjänneongelmat muodostuvat enemmän pidempään jatkuneen ylirasituksen seurauksena. Kipupaikan suhteenkin voidaan jotain päätellä: lihastuntemukset mielletään usein tuntuvan laajemmalla alueella ja jänneongelmat paikantuvat tarkemmin tiettyyn kohtaan. Millään yksittäisellä testillä ei kuitenkaan pystytä todentamaan, onko ongelma vain jänteessä tai lihaksessa. Kuvantaminen on ainoa keino, jolla varmuudella tämä pystytään todentamaan. 

Riskitekijät jänne- ja lihasongelmien taustalla ovat melko samanlaisia, mutta pieniä eroajakin löytyy. Liian pitkään jatkunut rasitus tai yhtäkkinen rasituksen nosto ovat yleisemmin jänneongelmien taustalla. Lisäksi korkea ikä, perussairaudet (diabetes, hyperkolesterolemia), elämäntavat (alkoholi, tupakointi) vaikuttavat sekä jänne- että lihasongelmien syntyyn. Lihasvammojen kohdalla äkillinen voimanponnistus tai heikentynyt lihaskunto voivat olla taustavaikuttajina.

Hoidosta puhuttaessa löytyykin hieman enemmän eroavaisuuksia. Selkein ero on kudoksen alkuvaiheen paranemisessa: lihaksen paremman verenkierron ansiosta sen kyky parantaa itseään on parempi kuin jänteen. Tämän vuoksi tendinopatian hoidossa painopisteenä on kuormituksen modifiointi ja harjoittelu. Lepoa ei suositella ensisijaiseksi hoidoksi, koska jänne kaipaa kuormitusta parantuakseen. Lihasvammat taas kaipaavat alkuvaiheessa enemmän lepoa, jotta repeämä saa rauhan parantua. Tämän jälkeen kuormitusta lisätään asteittain oireita kuunnellen.

Mutta eikö tendinopatia ollut juurikin ylirasitustila? Eikö se kaipaa lepoa?

Oikean tyyppinen rasitus on kudoksen ja varsinkin jänteenkannalta hyvä asia. Jännekudos kun ei juuri parane / uudistu levossa, vaan rastiuksessa (Davis's Law). Se, missä vaiheessa rasitus menee liialliseksi, onkin vaikeampi asia tunnistaa, mutta missä hyvä ammattilainen voi olla avuksi. Remonttia tehdessä katon maalaaminen tai mikä tahansa muu ylätasossa tehtävä pitkäkestoinen työ on klassinen erimerkki olkapäätä rasittavasta toiminnasta. Kun olkapää ilmoittelee ensimmäisen kerran väsymystä ja voimattomuutta remonttia tehdessä, kuinka moni malttaa tässä vaiheessa pitää tauon? Usein homma hoidetaan kerralla maaliin, vaikka olkapäässä polttelisi pahemman kerran. Tässä vaiheessa olkapään kudokset ovat jo saattaneet ärtyä, mikä ilmenee seuraavien päivien aikana olkapään särkynä.

Molempien sekä jänne- että lihasongelmien hoidon kulmakivinä on koko hartiarenkaan alueen terapeuttinen harjoittelu. Alkuvaiheessa toki korostuvat manuaalinen terapia sekä tarvittaessa kipulääkityksen käyttö, mutta pidemmälle edetessä omatoiminen harjoittelu on tärkeintä. Kipu on saattanut aiheuttaa erilaisia suojamekanismeja olkapään alueen toimintaan ja tämän vuoksi on oleellista löytää oikeanlaiset harjoitteet, joilla pystytään palauttamaan olkapään normaali toiminta.

‍